Aloite puolustushankintojen sääntelystä -kansalaisaloitetta tukevaa kampanjan nimi on Laki särmään. Nimi viittaa lainsäädännön päivittämiseen ja tiukentamiseen vastaamaan paremmin nykyisen turvallisuuspoliittisen maailmantilanteen haasteisiin.

Kansalaisaloite on suomalaisen demokratian työkalu, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden ehdottaa lakimuutoksia. Kansalaisaloitteen voivat allekirjoittaa äänioikeutetut Suomen kansalaiset. Jos kansalaisaloite kerää vähintään 50 000 allekirjoitusta, se etenee eduskunnan käsittelyyn. Allekirjoittaminen tapahtuu Kansalaisaloite.fi-palvelussa, joka vaatii vahvan sähköisen tunnistautumisen. Tunnistautumisen voi tehdä pankkitunnisteilla, varmennekortilla tai mobiilitunnistautumisella. Allekirjoittajan nimi ei tule näkyviin Kansalaisaloite.fi:ssä. Jos aloite saa täydet 50 000 allekirjoitusta, ovat allekirjoittajien nimet viranomaisen hallussa olevia julkisia tietoja.

Aloite puolustushankintojen sääntelystä -kansalaisaloitteen taustalla on joukko Suomen kansalaisia, jotka ovat huolissaan siitä, että Suomen asehankinnoissa ei riittävästi oteta huomioon ihmisoikeus- ja kansainvälisoikeudellisia näkökohtia. Haluamme, että Suomi toimii johdonmukaisesti kansainvälisessä asevalvontapolitiikassa, jossa se on jo ollut aktiivinen toimija esimerkiksi aseviennin sääntelyssä. Tavoitteena on päivittää lainsäädäntö vastaamaan nykyaikaisia eettisiä ja turvallisuuspoliittisia haasteita.

Jos tämä aloite hyväksytään, se velvoittaisi Suomen viranomaisia arvioimaan puolustushankinnoissa myös ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toteutumista hankintamaassa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että Suomi ei hanki aseita maista, jotka ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten sotarikoksiin tai kansanmurhaan. Lisäksi arvioinnin myötä huoltovarmuutta koskeva riski pienenee, koska Suomi ei olisi riippuvainen maista, joihin kohdistuu tai voisi kohdistua kansainvälisiä pakotteita. Puolustushankintojen parempi arviointi vahvistaisi Suomen asemaa eettisenä toimijana kansainvälisessä yhteisössä ja lisäisi Suomen ulkopoliittista johdonmukaisuutta. Samalla se tukisi Suomen pitkäaikaista linjaa, jossa se on toiminut kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien edistäjänä.

Asekaupalla on merkittäviä vaikutuksia ihmisoikeuksien toteutumiseen ja konflikteihin ympäri maailman. Jos Suomi ostaa aseita maasta, joka on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin tai sotarikoksiin, se tukee kyseistä maata ja voi näin ollen edesauttaa konfliktin jatkumista. Monet puolustusteollisuuden yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä omien valtioidensa armeijan kanssa ja saattavat testata aseita konflikteissa. Aseiden ostaminen tällaisista maista voi lisäksi luoda epäedullisen riippuvuussuhteen, joka rajoittaisi Suomen kykyä reagoida kansainvälisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja vaikuttaisi kielteisesti Suomen maakuvaan ja ulkopoliittisiin tavoitteisiin.

Huoltovarmuus on keskeinen käsite Suomen puolustusstrategiassa. Se tarkoittaa, että Suomi pystyy turvaamaan puolustusjärjestelmien toimivuuden kaikissa olosuhteissa, myös kriisiaikoina tai sodan aikana. Tämä edellyttää, että asejärjestelmien huolto ja varaosien saatavuus ovat varmistettava pitkällä aikavälillä, usein vuosikymmeniksi. Jos hankintamaa on mukana pitkittyneissä konflikteissa, rikkoo ihmisoikeuksia tai kansainvälistä oikeutta, siihen voidaan kohdistaa kansainvälisiä pakotteita, kuten tuontikieltoja. Tämä voisi estää varaosien ja huoltomateriaalien toimittamisen ja näin vaarantaa Suomen huoltovarmuuden.

Hyvät käytännöt ovat laista erillinen ohjeistus. Aloitteessa ei ehdoteta, että ne määriteltäisiin laissa, vaan että lakiin kirjattaisiin velvoite noudattaa hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi arvioinnin tulisi perustua luotettaviin ja kansainvälisesti hyväksyttyihin lähteisiin, kuten YK:n, Kansainvälisen tuomioistuimen, Kansainvälisen rikostuomioistuimen tai YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin. Näin varmistettaisiin, että päätöksenteossa huomioidaan objektiiviset ja kansainvälisesti tunnustetut tiedot, eikä se perustuisi vain yksittäisten ministeriöiden arvioihin. Hyviin käytäntöihin sitoutuminen toisi ennakoitavuutta ja vastuullisuutta päätöksentekoon, ja varmistaisi, ettei Suomi ryhdy hankintayhteistyöhön sellaisten maiden kanssa, jotka rikkovat kansainvälistä oikeutta

Suomi on allekirjoittanut useita kansainvälisiä sopimuksia, kuten YK:n asekauppasopimuksen, jonka tavoitteena on estää aseiden päätyminen maihin, joissa niitä voitaisiin käyttää ihmisoikeusloukkauksiin, sotarikoksiin tai kansanmurhaan. Suomi on myös EU:n jäsenenä sitoutunut yhteisiin asekauppaa koskeviin säädöksiin, kuten EU neuvoston yhteiseen kantaan, joka määrittää aseiden viennin periaatteet. Näitä asevientiä sääteleviä periaatteita ei tällä hetkellä sovelleta aseiden tuonnin yhteydessä. Tämän aloitteen tavoitteena on varmistaa, että Suomi huomioi jatkossa ihmisoikeudet ja kansainvälisen oikeuden toteutumisen johdonmukaisesti kaikissa asekauppaa koskevissa päätöksissään, myös aseiden tuonnissa.